Tuoreet ilmasto- ja luontobarometrit kertovat käynnissä olevasta kulttuurisesta muutoksesta: yhä useampi etsii keinoja vähentää kulutustaan ja tavoitella hyvinvointia tavoilla, jotka eivät kohtuuttomasti kuluta rajallisia luonnonvaroja. Kohtuusratkaisut tarjoavat keinoja edistää luonnon ja ihmisten yhteishyvinvointia kestävästi ja oikeudenmukaisesti.
Voiko vähäisempi kuluttaminen antaa kokemuksellisesti rikkaamman elämän? Ainakin yhä useampi suomalainen pohtii omia kulutustottumuksiaan ilmasto- ja ympäristönäkökulmasta. Vuoden 2025 ilmastobarometrin mukaan 53 % suomalaista on jo vähentänyt tavaroiden hankkimista ilmastosyistä ja 42 % on muuttanut elämäntapojaan, kuten liikkumista tai ruokailutottumuksia. Luontobarometrin mukaan jopa 79 % suomalaisista ajattelee, että ei-välttämätöntä tuotantoa ja kulutusta tulisi vähentää ympäristösyistä. Lisäksi 91 % on sitä mieltä, että tuotteet pitäisi suunnitella pitkäikäisemmiksi, vaikka ne maksaisivat siten enemmän.
Nämä barometrien tulokset kertovat meille siitä, että kohtuusratkaisuille ja -ajattelulle on sekä kysyntää että tarvetta. Tässä kirjoituksessa paneudumme tarkemmin siihen, miten kohtuusratkaisuja voisi toteuttaa käytännössä eri tasoilla.
Liikaa vai liian vähän – kohtuus kestävyyden ajurina
Tutkimushankkeemme määrittelee kohtuusratkaisut keinoiksi, joilla kulutusta, tuotantoa tai jakamista toteutetaan sekä puutetta että liiallisuutta välttäen, jolloin toiminta pysyy luonnon kantokyvyn sekä yhteisön asettamien oikeudenmukaisten rajojen puitteissa.
Kohtuusratkaisut auttavat turvaamaan hyvinvoinnin ympäristön kantokyvyn rajoissa ja määrittelemään uudelleen, mikä itselle tai vaikkapa omalle organisaatiolle riittää. Tämä voi koskea joko asioiden määrää tai niiden laatua. Kohtuusratkaisut voivat myös liittyä siihen, milloin, kuinka kauan, tai miten asiat ovat käytössä. Kohtuutta harjoitetaan, kun päätöksentekoa ohjaavat periaatteet ja teot pyrkivät perusteltujen tarpeiden määrittelyyn ja täyttämiseen. Tällöin kulutus vastaa harkittuihin tarpeisiin, ilman liiallisuutta tai puutetta.
Yksilötasolla käytännönläheinen ja arkinen esimerkki kohtuusratkaisuista voi olla vaikkapa se, kuinka monta televisiota tai autoa perhe omistaa. Laadullinen kohtuusratkaisu puolestaan olisi se, minkä tyyppisiä tai kokoisia laitteet ovat, tai onko tuote ostettu käytettynä. Voimme esimerkiksi pohtia sitä, mikä määrä hevosvoimia tarvitaan kuljettamaan yksi ihminen kotoa työpaikalle riittävässä ajassa.
Myös sillä on väliä, miten ja missä määrin omistettuja asioita käytetään; Tuotteet voidaan tehdä pitkäikäisiksi ja niitä voidaan huoltaa korvaamisen sijaan. Laitteita ei tarvitse pitää päällä, jos niitä ei aktiivisesti käytä. Yhteiskäyttö ja jakamistalous ovat myös esimerkkejä tavoista vähentää tavaroiden ja tuotteiden tyhjäkäyttöä ja siten pienentää vaatimuksia luonnonvarojen suhteen. Arjessa yksi tutuimmista yhteiskäytön muodoista on esimerkiksi taloyhtiön sauna.
Kohtuusratkaisut tuotannossa ja julkisella sektorilla
Kohtuusratkaisut eivät rajoitu pelkästään yksityiseen kulutukseen, vaan yhteiskunnan ja talouden rakenteiden tulisi myös osaltaan mahdollistaa ja tukea kohtuusratkaisujen toteuttamista ja kulutuksen kohtuullistamista. Huomiota tuleekin kysynnän ohella kiinnittää tarjontaan eli tavaroiden ja palvelujen tuotantoon niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.
Yhdessä kohtuuteen pyrkivä kysyntä ja tarjonta voivat varmistaa, että asioiden ja palveluiden määrä sekä laatu vastaavat tarpeisiin kestävästi. Palveluiden ja tavaroiden tuotannon osalta tulisi harkita mikä olisi sopiva tuotannon määrä ja laatu, jotta tuotanto vastaisi yhteiskunnan ja luonnon kestävän hyvinvoinnin kannalta perusteltavissa oleviin tarpeisiin.
Käytännön tasolla tämä tarkoittaa mm. liiketoimintamallien uudelleen suuntaamista volyymin kasvuun perustuvista malleista kohti korkeamman jalostusasteen tuotantoa sekä tuotteiden elinkaaren pidentämistä, energiatehokkuuden ja materiavirtojen kierron tehostamisen ohella. Liiketoiminnassa kohtuuden käsite liittyy vahvasti myös kysymyksiin tuotto-odotusten ja korkeimman johdon palkkioiden oikeutetusta tasosta.
Myös julkisella sektorilla on merkittävä rooli sekä palveluiden tuottajana että palvelujen ja hyödykkeiden hankkijana. Huolimatta siitä, kuka harkintaa harjoittaa, hankintojen tulisi ohjata yrityksiä ja julkisia palveluntarjoajia toimintatapoihin, joilla hyvinvointi turvataan yhteisön ja luonnon kantokyvyn asettamissa rajoissa. Välttämättömien hyvän elämän perusedellytysten tulisi olla kaikkien ulottuvilla ilman puutetta ja ylikulutusta – nyt ja tulevaisuudessa.
| Kysynnän kohtuus | Tarjonnan kohtuus | Yhteiskunnallinen kohtuus |
| Muutos kulutustavoissa ja -määrissä | Kohtuutta hyödyntävien liiketoimintamallien edistäminen | Kohtuusratkaisujen fasilitointi ja tukeminen |
| Hyvä elintaso, joka ei ole riittämätön mutta ei myöskään liiallinen suhteessa planeetan kantokyvyn rajoihin | Hyödykkeiden ja palvelujen tuotannon riittävän tason määrittely | Resurssien reilun jaon varmistaminen, joka kasvattaa yhteiskunnan, instituutioiden ja yksilöiden resilienssiä |
| Kohtuullisen ja riittävän elintason ja tarpeiden määrittely | Tuotto-odotusten ja ylemmän johtotason palkkioiden kohtuullistaminen | Demokraattinen keskustelu kulutuksen ja tuotannon rajoitteista, reiluudesta sekä kestävyydestä. |
Kohtuusratkaisut tarjoavat päätöksentekijöille työkaluja, joiden avulla rajalliset resurssit voidaan kohdentaa oikeudenmukaisella tavalla.
Politiikan tasolla kohtuusratkaisuiksi voidaan määritellä toimia joilla tasataan varallisuuden jakautumista ja ohjataan kohtuullisuutta vaalivaa kulutusta ja liiketoimintaa. Suomessa on koettu kohtuulliseksi huolehtia kaikkien kansalaisten perustarpeista jakamalla vaurautta oikeudenmukaisesti demokraattisen ohjauksen kautta. Vaikka kohtuullisuus näyttäytyy erilaisena eri ihmisille, kokonaisuuden tulisi kuitenkin pysyä kestävissä raameissa. Ympäristön kantokyvyn mukainen toiminta voidaan määritellä tieteen avulla, kun taas demokraattinen dialogi auttaa oikeudenmukaisuuden toteutumisessa.
Kohtuullisuuden kannalta tärkeää on huomioida myös globaaliin eriarvoisuuteen liittyvät tekijät. Suomessa ylikulutetaan planeetan resursseja globaalisti epäoikeudenmukaisella tasolla.12,3,4 Tästä kertoo esimerkiksi ylikulutuspäivä, joka vuonna 2025 on Suomessa 6. Huhtikuuta.5 Ylikulutuspäivänä suomalaiset ovat käyttäneet loppuun sen määrän luonnonvaroja, joka heille kuuluisi koko vuodeksi, jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon. Myös Suomen sisällä on merkittäviä eroja kuluttamisen suhteen ja varallisuuserot ovat kasvamassa.6 Koska ylikulutus ja yksilöiden väliset varallisuuserot ovat yhteydessä toisiinsa, johdattelee se pohtimaan nykyisten varallisuuserojen oikeutusta ja kohtuullisuutta.7 8
Kohtuusratkaisut tarjoavat päätöksentekijöille työkaluja, joiden avulla rajalliset resurssit voidaan kohdentaa oikeudenmukaisella tavalla. Suomessa tulisi pohtia laajalti, miten kohtuusratkaisujen täysi potentiaali voitaisiin valjastaa hyvinvointivaltion perusedellytysten takaamiseksi tulevaisuudessa. Minkälainen sääntely voisi mahdollistaa arvojemme mukaista kohtuullisempaa kuluttamista ja korkeampilaatuista tuotantoa? Mikä olisi kohtuullinen tuotannon ja palveluiden taso, jolla voisimme turvata kaikkien perustarpeet kestävästi, ylittämättä luonnon sietokykyä ja viemättä muilta heidän kykyään vastata omiin tarpeisiinsa?
SISUn kautta osallistuimme ilmasto- ja luontobarometrien kysymysten suunnitteluun. Halusimme eritoten saada lisää tietoa siitä, miten suomalaiset suhtautuvat kuluttamiseen ja miten he ovat valmiita muuttamaan omaa kulutustaan. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että aiempaa useampi suomalainen on valmis muuttamaan kulutuskäyttäytymistään, mutta tulokset vaativat vielä tarkempaa analyysiä. Luontobarometriin vastanneista 79 % on sitä mieltä, että ei-välttämätöntä tuotantoa ja kulutusta tulee vähentää ympäristösyistä. Myös yrityksiltä ja kunnilta odotetaan toimia luontokadon ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämä antaa vahvan kannustimen löytää uusia keinoja sekä tuotannon että kysynnän kohtuullistamiseksi.
SISU-hankkeessa tutkimme näitä keinoja, sekä sitä, mitkä rakenteelliset muutokset voisivat tukea kohtuusratkaisujen käytäntöönpanoa. Samalla jatkokehitämme ja tarkennamme määritelmiä eri tyyppisille kohtuusratkaisuille työn alla olevassa tieteellisessä käsikirjoituksessa.
Kohtuullistamisessa on kyse on yksittäisen kansalaisen elämänlaadun parantumisen lisäksi kansalaisyhteiskunnan uudistumisesta ongelmanratkaisuyhteisöiksi7 sekä elinkeinoelämän tarkoituksen avartumisesta tulevaisuustietoiseksi ratkaisujen tuottajaksi8. Kohtuusratkaisut tuovat puuttuvan palan kertomukseen, joka kannattelee ihmiskuntaamme kohti hyvää tulevaisuutta.
Teksti: Teemu Koskimäki
Kommentoijat: Arto O. Salonen, Aleksi Neuvonen
Tekstin editointi: Sofia Suomalainen
Kansikuva: Kristiina Korjonen-Kuusipuro
Lähteet
- Fanning AL, O’Neill DW, Hickel J, Roux N. The social shortfall and ecological overshoot of nations. Nat Sustain. 2021;5(1):26-36. doi:10.1038/s41893-021-00799-z
↩︎ - Yle. Tänään on se päivä vuodesta, kun Suomi on kuluttanut oman osuutensa koko vuoden uusiutuvista luonnonvaroista. Yle Uutiset. April 12, 2024. Haettu 23. syyskuuta 2024. https://yle.fi/a/74-20082822 ↩︎
- Chancel L. Global carbon inequality over 1990–2019. Nat Sustain. 2022;5(11):931-938. doi:10.1038/s41893-022-00955-z ↩︎
- Millward-Hopkins J. Inequality can double the energy required to secure universal decent living. Nature Communications. 2022;13(1). doi:10.1038/s41467-022-32729-8. ↩︎
- Global Footprint Network (2025). Country Overshoot days. Haettu 1. huhtikuuta 2025. https://www.overshootday.org/newsroom/country-overshoot-days ↩︎
- Suomen tilastokeskus (12.3.2025) Suomalaisten mediaanivarallisuus laskenut – varallisuuserot kasvoivat vuonna 2023. Haettu 1. huhtikuuta 2025. https://stat.fi/fi/uutinen/Suomalaisten-mediaanivarallisuus-laskenut-varallisuuserot-kasvoivat-vuonna-2023. ↩︎
- Pasi Mäenpää, Maija Faehnle. Neljäs Sektori — Kuinka Kaupunkiaktivismi Haastaa Hallinnon, Muuttaa Markkinat Ja Laajentaa Demokratiaa. Vastapaino; 2021. ↩︎
- Salonen AO, Vesala-Varttala T. In search of a common language among stakeholders. In: The Elgar Companion to Corporate Social Responsibility and the Sustainable Development Goals. Edward Elgar Publishing; 2023:27-47. Haettu 23. syyskuuta 2024. https://doi.org/10.4337/9781803927367.00011 ↩︎
