Tänään 1.4.2026 on ylikulutuspäivä. Loppuvuosi eletään Suomessa velaksi. Avauksena kestämättömien käytäntöjen muuttamiseksi julkaisemme Kohtuus kaikessa -tietosynteesin. Se auttaa omaksumaan kohtuullisuutta osaksi päätöksentekoa matkalla kohti sisukkaampaa, resurssiviisaampaa ja oikeudenmukaisempaa Suomea.
Suomi on kuluttanut oman osansa tälle vuodelle varatuista luonnonvaroista jo huhtikuun alussa. Ylikulutuspäivä tarkoittaa, että jos kaikki ihmiset eläisivät kuten Suomessa eletään, ylittyisi maapallon vuotuinen kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä aiheuttamiamme päästöjä jo alkuvuoden aikana.
Tavoittelemme kasvua ja hyvinvointia kuluttamalla, mutta samalla ylikulutus on paradoksaalisesti juurisyy luonnon ja ihmisten hyvinvointia heikentäville kriiseille. Kohtuuden periaate tarjoaa avaimia kestämättömien käytäntöjen muuttamiseen ja reilun yhteiskunnallisen muutoksen toteuttamiseen. Siksi julkaisemme tänään ylikulutuspäivänä Kohtuus kaikessa -tietosynteesin, joka on helposti lähestyttävä keskustelunavaus kohtuusajattelusta.
Kohtuus kaikessa -tietosynteesi kokoaa yhteen näkökulmia ja tutkimustuloksia kohtuudesta arkisena asiana, talouden ja yhteiskunnan periaatteena, kestävän yhteiskunnan käytäntönä ja hyvän elämän perustana. Tietosynteesi perustuu Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa SISU-hankkeessa tuottamiimme vertaisarvioituihin tutkimusartikkeleihin ja keräämäämme tietoon.
Ilmastonmuutos, luontokato ja luonnonvarojen ylikulutus haastavat ennennäkemättömällä tavalla elämäntapoja ja yhteiskunnan rakenteita. Kohtuus kaikessa -tietosynteesissä kuvaamme, kuinka ihmisten arjessa ja yhteiskunnan eri sektoreilla toteutettavat kohtuusratkaisut auttavat irtautumaan haitallisista, tarpeettomista tai vanhentuneista toimintatavoista oikeudenmukaisesti.
Kohtuusratkaisut tukevat yhteiskunnan uudistumista epävarmuuden ajassa, sillä ne lisäävät yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan iskunsietokykyä ja sitkeyttä. Tulevaisuus on vielä ihmisten käsissä.
Mitä asiantuntijat ajattelevat kohtuudesta?
Olemme SISU-hankkeessa tutkineet kestävyyden parissa työskentelevien asiantuntijoiden valmiutta soveltaa kohtuutta ja kohtuusratkaisuja. Asiantuntijat näkevät kohtuusajattelussa mahdollisuuksia, mutta suhtautuvat talouskasvuriippuvuuden kyseenalaistamiseen varovaisuudella. He tunnistavat kohtuuden tarpeen hyvin, mutta kaipaavat lisää konkreettisia kokeiluja ja käytännön esimerkkejä sen soveltamiseksi laajemmin päätöksenteossa ja suunnittelussa.
Pyysimme kommentteja Kohtuus kaikessa -tietosynteesistä kahdelta tunnetulta suomalaiselta asiantuntijalta. Toimittaja, tietokirjailija ja vaikuttaja Julia Thurén sekä tuotantotalouden apulaisprofessori ja inhimillisen kokemusmaailman tutkija Frank Martela tutustuivat tietosynteesiin ja kommentoivat sitä oman työnsä näkökulmista.
Lue, miltä kohtuus näyttää heidän näkökulmastaan.
Julia Thurén: Ihmiset kyllä vallitsevat kohtuullisuuden, jos he kokevat että muutkin tekevät näin ja siitä on heille hyötyä
Tietosynteesi herättää toivoa ja oivalluksen: juuri näinhän tämän pitäisi mennä.
Synteesistä ei mainita vielä mitään väestön ikärakenteen muutoksesta ja hoivasta. Olen käsittänyt, että talouskasvua tarvitaan tällä hetkellä ennen kaikkea siihen, että meillä on resurssit järjestää hoiva väestön ikääntyessä. Tästä lukisin erittäin mielelläni lisää, myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta — kun kerran tätä talouskasvua ei ole tulossa.
Lisäksi oma kokemukseni on, että 65–82-vuotiaat eivät ole kulutuksessaan erityisen kohtuullisia, vaan päinvastoin. Temuttaminen on monen eläkeläisen hupi.
Kohtuullisuusajattelun potentiaali liittyy siihen, että ihmiset kyllä vallitsevat kohtuullisuuden, jos he kokevat että muutkin tekevät näin ja siitä on heille itselleen hyötyä. Tämän huomasi esim Ukrainan hyökkäyssodan ensimmäisenä talvena, kun pörssisähkö kallistui ja kaikkien piti säästää sähköä yhdessä. Jos asenne ja ilmapiiri saataisiin sysättyä kohti kohtuullisuutta, uskon että tässä olisi valtava potentiaali.
Poliittisena ilmiönä kohtuullisuus sisältää valtavasti potentiaalia: näinä säästämisen ja leikkausten aikoina koko Suomi pitäisi saada näihin kohtuullisuustalkoisiin. Etenkin hyvätuloiset. Siksi tämän hetken politiikka, jossa köyhiltä leikataan tuloja ja rikkailta veroja, ei ole omiaan lisäämään yhteistä me-henkeä, jossa koko Suomi menisi yhessä kohti kohtuullisuutta.
Kohtuullisuus linkittyy valtavasti tekemiseeni. Teen tällä hetkellä töitä vaikuttajana, ja voin valita, minkälaista elämää esittelen tavoittelemisen arvoisena, mitä asioita normalisoin, mitä asioita mainostan. Koen että minulla on somessa tästä isompi vastuu kuin ihmisellä, jolla ei ole kymmeniätuhansia someseuraajia.
SISU-hanke vaikuttaa valtavan kiinnostavalta ja siinä on hirveästi potentiaalia. Kunhan siinä otetaan hoiva ja tasa-arvo kunnolla mukaan.
Frank Martela: Hyvinvoinnin kannalta turhasta kulutuksesta eroon pääseminen on paras tie kohtuuteen
Yhteiskunnan päämääränä on tuottaa kansalaisille hyvinvointia kestävällä tavalla. Kohtuullisuudella on avainrooli tämän päämäärän saavuttamisessa. Haasteena tällä hetkellä on, että merkittävä osa yksityisestä kulutuksesta ja taloudellisesta toimeliaisuudesta onhyvinvoinnin kannalta turhaa tai jopa haitallista. Kaappimme täyttyvät tavarasta, joka ei edistä hyvinvointia mutta jonka ympäristöjalanjälki on merkittävä. Jotta pystyisimme siirtymään kestävämpään mutta hyvinvoivempaan yhteiskuntaan, olisi meidän päästävä tästä kulutuksesta eroon, koska se on hyvinvoinnin kannalta merkityksetöntä, mutta aiheuttaa ison osan ympäristöhaitoista.
Turhasta kulutuksesta eroon pääseminen vaatii ensinnäkin rakenteellisia ratkaisuja, jotka ohjaavat ihmisten kulutusta hyvinvointia enemmän hyödyttäviin ja ympäristöä vähemmän kuormittaviin kohteisiin. Tässä erilaiset verotukselliset kannustimet, joissa kestävistä ratkaisuista tehdään halvempia ja haitallisista ratkaisuista kalliimpia, ovat tärkeässä roolissa, mutta turhimpia kulutuksen muotoja tulisi myös säännöstellä tai suoraan kieltää.
Rakenteiden rinnalla tarvitaan myös kulttuurista muutosta, jossa me kansalaiset omaksumme vahvemmin kohtuullisuuden hyveenä, jota tavoittelemme arkemme valintojen kautta. Erityisen tärkeä kohtuullisuuden hyveen ylläpitäminen on mainosten kyllästämässä nykymaailmassa, jossa valtaosa mainoksista pyrkii edistämään omat tarpeet ylittävää kulutusta. Lopulta ihminen tarvitsee hyvinvointinsa kannalta melko vähän kulutusta: Riittävästi ruokaa ja juomaa, katon päänsä päälle, turvallisen elinympäristön, mahdollisuuden olla osa itselle tärkeitä yhteisöjä ja mahdollisuuden toteuttaa itseään. Hyvinvointimme kannalta relevantin kulutuksen tasapuolisempi jakautuminen ja turhan kulutuksen karsiminen auttaisi sekä vahvistamaan hyvinvointia että pienentämään ympäristökuormaa.
Kohtuullisuuden tavoittelu vaatii murrosta myös tavassamme jäsentää yhteiskuntaa ja sen edistystä. Jos pääsemme eroon hyvinvoinnin kannalta turhasta kulutuksesta ja tuotannosta, näyttää tämä huonolta talousindikaattorien kautta tarkasteltuna. Mutta hyvinvointi-indikaattoreiden näkökulmasta vaikutus on neutraali tai lievän myönteinen samalla kun ympäristöindikaattoreiden näkökulmasta muutos on äärimmäisen hyödyllinen.
Niin kauan kuin poliittinen päätöksenteko ja ymmärryksemme yhteiskunnasta jäsentyy taloudellisten mittareiden kautta, tuntuu kohtuullistaminen järjenvastaiselta. Vasta kun ymmärrämme, että talous on pelkkä väline ja hyvinvointi se todellinen päämäärä, ymmärrämme että esimerkiksi bruttokansantuotteen kasvattaminen ei ole automaattisesti hyvä asia – se on hyvä asia vain, jos sitä kasvattavat asiat tuottavat enemmän hyvinvointia kuin tuhoavat sitä. Ei tarvitse katsoa Yhdysvaltoja kauemmaksi ymmärtääkseen, että hienot BKT:n kasvuluvut kätkevät taakseen yhteiskunnan, jossa kansalaisten hyvinvointi ja jopa keskimääräinen elinikä on laskusuunnassa.
Siksi yhteiskuntien on sokean talousajattelun sijasta palattava takaisin siihen mikä pohjimmiltaan oikeuttaa niiden olemassaolon: Kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Kanavoimalla kulutustamme kohtuullisempaan suuntaan voimme sekä vahvistaa hyvinvointia että pienentää ympäristöhaittoja.
Teksti: Salla Kässi, Hilma Möttönen, Arto O. Salonen & Aleksi Neuvonen
Kuvitukset: Rebekka Gröhn
