SISU-tutkimushankkeessa järjestetyt tulevaisuusperintöverstaat ovat tarjonneet tiloja kohtaamisille, jotka ovat haastaneet kuvittelemaan ja kuuntelemaan visioita nykyisyydestä poikkeavista tulevaisuuksista ja aktivoimaan kohtuuteen perustuvia tulevaisuusperintöjä eli taitoja, joiden avulla edesauttaa toivottavien, kestävämpien tulevaisuuksien toteutumista.
Kuvittele itsesi museoon, syventymään näyttelyyn, joka kertoo tavallisen ihmisen elämästä viisikymmentä tai sata vuotta sitten. Osa näyttelyssä esitetyistä toimintatavoista ja arjen käytänteistä aiheuttaa toiveita siitä, että elämässämme olisi näitä elementtejä enemmän edelleen. Osa arkea ohjanneista ajattelutavoista ja arvoista sen sijaan tuntuu nykyisen ymmärryksen valossa jopa vahingollisilta. Entä millaisia ajatuksia ja tunteita meidän tämänhetkistä, 2020-luvun arkea käsittelevä näyttely saattaisi herättää tulevaisuuden museokävijöissä viidenkymmenen tai sadan vuoden kuluttua? Tulevaisuusperintö tässä hetkessä toteutettuna, kestävää elämäntapaa tulevaisuuteen luovana taitona ohjaa eläytymään tulevien sukupolvien asemaan ja punnitsemaan omaa toimintaamme uudessa valossa.
SISU-tutkimushankkeessa kutsumme ihmisiä yhteen luomaan kohtuustaitoja ja käytäntöjä, jotka auttavat kulkemaan kohti kestävää ja oikeudenmukaista tulevaisuutta. Näitä taitoja ja käytäntöjä etsimme myös tulevaisuusperintöverstaissa, joita olemme järjestäneet kuluneen syksyn ja kevään aikana yhteistyössä ympäri Suomea sijaitsevien museoiden kanssa. Verstaissa on keskusteltu tulevaisuuksista, kohtuudesta ja tulevaisuusperinnöistä vaihtuvien teemojen ohjaamina; Ensimmäisen, Espoossa järjestetyn verstaan teemana oli asuminen, seuraavassa verstaassa Rovaniemellä käsittelimme matkailua, Turun verstaassa keskityimme kohtuusratkaisuihin urbaanin lähiliikkumisen näkökulmasta ja Kotkan verstaan teemana oli kuluttaminen ja kohtuus.
Tulevaisuusperintöverstaat kannustavat keskusteluun tulevaisuuksista ja kohtuuratkaisuista
Tulevaisuusperintöverstaissa käymme läpi viisi vaihetta: johdanto, menneisyyden ymmärrys, tulevaisuushyppy, tulevaisuusperinnön luominen ja jakaminen.
Verstaat pohjautuvat Dynamo-hankkeessa (1.8.2020–31.3.2022) kehitettyyn tulevaisuusperintöverstaan-työpajamallin. SISU-hankkeen järjestämissä verstaissa hyödynnämme lisäksi affektikortteja, joiden avulla korostetaan tunteiden ja aistikokemusten merkitystä kestävyysmurroksessa. Verstaissa tulevaisuustietoisia kohtuusratkaisuja lähestytään yksilön näkökulmasta, mutta yksilön toiminnan ymmärretään liittyvän kulttuurisesti rakentuviin merkityksiin.
Jokaisella meistä on oikeus osallistua keskusteluihin siitä, millaista tulevaisuutta tahdomme itse yhdessä toisten kanssa rakentaa ja millaisten keinojen avulla uskomme tavoittavamme toivotut tulevaisuudet. Eri ikäisten ja -taustaisten osallistujien yhteen saattaminen ja tulevaisuus- ja kohtuuskeskusteluihin kannustaminen on yksi tulevaisuusperintöverstaiden keskeisistä tavoitteista. Museot yhteistyökumppaneina ovat tarjonneet paikallisasiantuntemuksensa ja verkostonsa kutsuprosessin tueksi ja monipuolisen osallistujajoukon tavoittamiseksi. Tavoitteena on vakiinnuttaa verstaat osaksi museoiden tulevaisuus- ja kestävyystyötä.
Hankkeen jo järjestämissä tulevaisuusperintöverstaissa osallistujamäärä on vaihdellut 25–30 henkilön välillä. Verstaat ovat vetäneet puoleensa ensisijaisesti heitä, jotka ovat ennestään kiinnostuneita kohtuustaidoista ja kestävyysajattelusta, mikä ei välttämättä ole ongelma. Verstaan lopun jakamisvaiheessa osallistujat ovat toistuvasti hämmästelleet sitä, miten samantyyppisiin keskusteluihin ja ratkaisuihin ryhmät päätyvät – toivo ja toimijuus ovat vahvistuneet, kun omat marginaalisiksikin mielletyt tulevaisuuden toiveet ovat näyttäytyneet jaettuina ja näin ollen myös oletettua mahdollisempina.
Tulevaisuusperintöverstaissa ovat korostuneet tunnetaidot kuten empatia ja vuorovaikutus
Affektikorttien tukemana verstaissa on keskusteltu paljon myös tunteista. Menneisyyden ja tulevaisuuden herättämät tunteet eivät aina ole mieluisia. Erityisesti tulevaisuus saattaa herättää ahdistusta, jopa pelkoa. Tutkijat puhuvatkin tunteista eräänlaisina hankauskohtina, ne liikuttavat ja saavat aikaan toimintaa, mutta myös estävät sitä. Tunteet kertovat meille niistä yhteiskunnallisista kipupisteistä, joihin meidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota2.
Tulevaisuusperintö on aineettoman kulttuuriperinnön muoto. Se muodostuu taidoista ja tavoista, joita haluamme nostaa esille kulttuurin virrasta. Tulevaisuusperintöverstaissa olemme ohjanneet osallistujia pohtimaan konkreettisia taitoja, joiden avulla jokainen itse yhdessä toisten kanssa voi osallistua kestävämmän tulevaisuuden toteuttamiseen. Verstaiden keskusteluissa ovat kuitenkin korostuneet abstraktimmat, perustavanlaatuiset taidot, kuten empatia, vuorovaikutustaidot ja kyky hidastaa arkea. Seuraavalla verstaiden kierroksella haluammekin kysyä, millä konkreettisilla teoilla juuri sinä ja minä voimme vahvistaa tarvittaviksi koettuja taitoja, kuten empatiaa, vuorovaikutusta ja rauhallisempaa elämäntahtia omassa arjessa? Miten voimme itse yhdessä toisten kanssa ylittää esteitä ja toteuttaa näitä ja muita kohtuustaitoja ihmisen ja muun luonnon hyvinvoinnin lisäämiseksi?
Kirjoittajat: Amanda Halme, Johanna Ollila, Katriina Siivonen, Kristiina Korjonen-Kuusipuro
Tekstin editointi: Sofia Suomalainen
- Paaskoski, Leena & Siivonen, Katriina & Vähäkari, Noora & Latvala-Harvilahti, Pauliina & Pelli, Päivi & Granlund, Maria & Hujala, Teppo (2022) Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas. Käsikirja museoiden ekososiaaliseen sivistystyöhön. Luston julkaisuja 6. Savonlinna: Suomen metsämuseo Lusto. https://issuu.com/luston_julkaisuja/docs/978-952-69018-8-6 ↩︎
- Ahmed, Sara (2014) Tunteiden kulttuuripolitiikka. Suomennos Elina Halttunen-Riikonen ja Eurooppalaisen filosofian seura ry. Tampere: Niin & näin. ↩︎
